Psykologiliiton asiantuntijablogi

Blogissa vierailee eri psykologian alojen asiantuntijoita, joilla on ajankohtaista sanottavaa.

9.5.2018 8.30...Who's afraid of psychologist? Vojna Tapola

Jos poistamme psykologipalvelut perusterveydenhuollosta, luomme kansalaisten kakkosluokan, kirjoittaa Vojna Tapola.

Lue lisää | 0 Kommenttia | Kommentoi


11.4.2018 9.35Sote-keskusten pitää hoitaa myös mielenterveyttä Annarilla Ahtola ja Olavi Sydänmaanlakka

Sote- ja maakuntauudistuksen tuomat muutokset mielenterveys- ja päihdepalveluihin puhuttavat.

Lue lisää | 0 Kommenttia | Kommentoi


28.12.2017 11.44Vankilassa tarvitaan omat psykologit ja sosiaalialan ammattilaiset Julia Korkman ja Laura Väisänen

Jouluviikon Hesarissa julkaistiin mielipidekirjoitus, jossa vankiterveydenhuollon lääkärit kiinnittivät huomiota vankiterveydenhuollon resurssien niukkuuteen (HS 18.12.2017). Olemme Psykologiliitossa ja Rikosseuraamusala Talentiassa samaa mieltä: vankien terveydenhuoltoon pitää ja kannattaa suunnata lisää varoja.

Vankien kuntoutumisen kannalta terveydenhuolto on kuitenkin vain osa kokonaisuudesta. STM:n ja THL:n alaisen Vankiterveydenhuoltoyksikön tehtäviin kuuluu lain mukaan vankien ja tutkintavankien terveyden- ja sairaanhoito. Tehtävissä ei itse asiassa edes mainita rikolliseen käyttäytymiseen vaikuttamista tai kuntoutusta. Sen sijaan Rikosseuraamuslaitoksen ja vankiloiden keskeinen tehtävä on uusintarikollisuuteen vaikuttaminen ja kuntoutus. Vankeuslain mukaan vankeusrangaistuksen keskeinen tavoite on tukea elämänhallintaa ja vähentää uusintarikollisuutta. Olennaisin ympäristö tässä on luonnollisesti vankilan osasto, jossa valtaosa vangin ajasta kuluu.

Uusintarikollisuuden ehkäisemistyössä vankilayhteisön tärkeänä osana ovat vankilapsykologit ja sosiaalialan ammattilaiset. Psykologien siirtämisestä vankiloista vankiterveydenhuoltoon on käynnistymässä selvitys. Vankiterveydenhuollon selvää resurssipulaa ei kuitenkaan voi esimerkiksi psykologien osalta paikata siirtämällä vankiloiden psykologit vankiterveydenhuoltoon. Työtehtävät ovat erilaiset. Psykologin erityisosaamista tarvitaan sekä vankilayhteisössä että vankien terveydenhuollossa.

Vankilassa psykologin työnkuva ei rajoitu perinteiseen yksilökohtaiseen mielenterveystyöhön, vaan se painottuu tavoitteelliseen vankien kuntoutukseen ja uusimisriskitekijöihin vaikuttamiseen Rikosseuraamuslaitoksen tavoitteiden mukaisesti. Vankilapsykologit ovat keskeisessä roolissa uusintarikollisuutta estävien ryhmämuotoisten ohjelmien koordinoinnissa ja toteutuksessa. Rikollisuus ei ole sairaus, mutta rikolliseen käyttäytymiseen voidaan ja siihen tulee vaikuttaa. Tämä tapahtuu tutkitusti tehokkaimmin vaikuttamalla keskeisiin uusimisriskitekijöihin, mikä käytännössä tarkoittaa psykologisia eli käyttäytymistieteellisiä menetelmiä.

Vankilapsykologien ja sosiaalialan ammattilaisten osaaminen tulee tarjota vangeille ja yhteiskunnalle myös jatkossa osana vankiloiden arkea ja Rikosseuraamuslaitoksen tavoitteiden mukaisesti ja sen hallinnassa.

 

Julia Korkman                                                                                                                 

Puheenjohtaja

Oikeuspsykologian ammatillinen työryhmä 

Suomen Psykologiliitto               


Laura Väisänen

Puheenjohtaja

Rikosseuraamusala Talentia ry.                                                

Lue lisää | 0 Kommenttia | Kommentoi


22.12.2017 8.31Myötätunto – mitä tekemistä sillä on urheilun kanssa Päivi Frantsi

Olen jostain syystä alkanut pohtimaan myötätunnon teemaa urheilussa. Myötätuntoteema on putkahtanut silmiini jonkun face-päivityksessä tai jostain muusta uutisvirrasta.  Muutenkin myötätunnon pohdiskelu sopii tähän vuodenaikaan. Urheilupsykologiurani alkumetreillä   olin mukana Suomen Urheilupsykologisen yhdistyksen hallituksessa ja silloin mukana toiminnassa oli  myös Mirja Kalliopuska, joka tutki urheilijoiden empatiakykyä. En oikein silloin ymmärtänyt empatiakyvyn ja urheilun välistä yhteyttä,  enkä varmaan myöskään pohtinut myötätuntoteemaakaan kovin paljon, mutta nyt tässä ajassa on tälle teemalle tilausta.

Empatiakyky ja myötätunto kytkeytyvät toisiinsa.  Tutkijoiden käsityksen mukaan myötätunto näyttäytyy toisen parhaaksi tehtyinä tekoina empaattisen havainnon jälkeen. Myötätunto siis edellyttää empaattista ja läsnä olevaa havainnointia, jotta se voisi toteutua käytännössä. Tutkijat myös toteavat, että myötätunto sitoo antajan ja vastaanottajan yhteiseen prosessiin, jolla ei ole päätepistettä. Siinä toisen auttamisen ja tukemisen teot muotoutuvat parhaimmillaan sellaisiksi, että ne edistävät myötätunnon vastaanottajan hyvää, eivät antajan tunteiden käsittelemistä tai ensimmäisenä auttajan mieleen tulleen ratkaisun toteutumista.

Urheilupsykologin työssä empatia, myötätunto ja läsnä oleva kuunteleminen ovat työskentelyn perustyökaluja.  Kun urheilija ja urheilupsykologi kohtaavat, urheilija tyypillisesti odottaa, että häntä kuunnellaan ja ymmärretään. Jossain tilanteissa urheilupsykologin työssä voi riittää pelkkä empaattinen ymmärtäminen,  mutta joskus tarvitaan myös auttamisen tekoja  kohti urheilijan omaa hyvää.  Joskus urheilija voi esimerkiksi  tarvita tukea päätöksenteossa, kun on vaihdettava valmentajaa tai on etsittävä lisäresursseja omaan treenaamiseen.   Tai jos  urheilija hoippuu yliharjoitustilan rajamailla, hän tarvitsee ulkopuolisen ihmisen herättelemään häntä.  Molemmissa tilanteissa tarvitaan empatiaa, mutta myös rohkeutta avata näkökulmia ja tukea urheilijaa tekemään itsensä kannalta hyviä päätöksiä.  Vastaavasti taas jos urheilija on epävarma vaikkapa arvokisojen alla, hän tarvitsee ymmärrystä näille tunteille, mutta yhtälailla myönteistä puskua ja rohkaisua lähteä tavoittelemaan parastaan.

Urheilupsykologin työkalupakissa nämä asiat yleensä ovatkin, mutta entäpä valmentajien osaaminen näissä asioissa.  Perinteisesti urheiluvalmennukseen on liitetty ajatus kovuudestaa ja vaativuudesta, empaattisuus ja myötätuntoisuus eivät ole olleet niin korkealla tässä rankingissa.  Ankaran työn eetos on kuulunut suomalaiseen urheilukulttuuriin ja myötätunto on tulkittu  haitalliseksi pään silitykseksi. Valmentaja on saattanut pelätä kysyä urheilijalta hänen peloistaan tai epävarmuuksistaan,  ikään kuin niistä ääneen puhuminen tekisi ihmisestä jotenkin heikomman.   Tämä ankaruus tuli mieleeni kuin luin jutun Iltalehden jutun (18.11.2017), jossa biomekaniikkaan erikoistunut fysiikkavalmentaja Marko Yrjövuori ihmettelee suurta rasitusvammojen määrää suomalaisilla yleisurheilijolla. Hän pohtii harjoittelun laadun ja määrän merkitystä näiden ongelmien synnyssä, mutta olisiko myös tällä empatia ja myötätuntoteemalla tai sen puutteella valmennuksessa jotain tekemistä näiden asioiden kanssa.

 

Urheilijat ovat vaativia itselleen ja suhtautuvat harjoitteluun intohimoisesti. Yksi myötätunnon muoto on myötätunto itseä kohtaan.  Itsemyötätunto voidaan nähdä psyykkisenä taitona.  Itsekriittisyyttä ja itsensä piiskaamista on pidetty meillä reittinä kohti menestystä, kun taas myötätuntoa itseä kohtaan pahimmillaan pehmoiluna tai itsekkyytenä. Kuitenkin tutkimustieto osoittaa, että itsekriittisyys ja vaativuus itseä kohtaan saattaa lisätä ahdistuneisuutta, masennusta ja stressireaktioita.  Vastaavasti  ystävällisyys eli myötätunto itseä kohtaan vahvistaa onnellisuutta, hyvinvointia ja lisää onnistumisen mahdollisuuksia. Opettelemalla puhumaan itsellemme ystävällisesti ja kannustavasti vähennämme häpeän tunteita ja epäonnistumisen pelkoa ja vahvistamme itseluottamusta.

 

Onneksi olemme eläneet näiden asioiden suhteen vahvan muutoksen aikaa myös urheilukulttuurissa. Yhä useammat urheilijat ovat uskaltaneet tuoda esiin omia epävarmuuden ja epäonnistumisen kokemuksiaan pelkkien sankaritarinoiden sijasta ja myös valmentajat tunnistavat yhä paremmin näitä asioita. Urheilijat nähdään kokonaisina ihmisinä, jotka kokevat asiat samalla tavalla kuin kuka tahansa meistä.  Sankaruus, joka sisältää valoa ja varjoa, on todellista sankaruutta.

Iloista ja onnellista joulunaikaa kaikille Psykologiliiton asiantuntijablogin lukijoille!

Päivi Frantsi

Lue lisää | 1 Kommentti | Kommentoi


7.12.2017 11.49Kohti huippuutta – psyykkinen valmennus osaksi rakenteita? Marjukka Laurola

Mitä huippuus on ja kuinka sitä voi tukea? Näiden kysymysten äärelle kokoontui lokakuun lopussa 300 tieteen, taiteen ja urheilun huippuosaamisen toimijaa. Tapahtuman järjesti Suomen Olympiakomitean koordinoima Excellence in Finland -kehittämishanke, joka tuo yhteen suomalaisen huippuosaamisen tekijöitä. Hankkeen tavoitteena on avata ymmärrystä huippuosaamiseen, päästä sisään eri alojen ajatteluun ja rakenteisiin sekä luoda uudenlaisia toimintamalleja horisontaalisen oppimisen kautta.

 

Huippuosaamista tarkasteltaessa puhutaan väistämättä myös psyykkisen valmennuksen roolista. Mitä lähemmäs huippua mennään, sitä suurempi on psyykkisten voimavarojen merkitys. Kansallisoopperan taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi kiteytti asian seminaarissa näin: ”ennen ammennettiin sisusta ja perkeleestä, nykyään ollaan tietoisia henkisen valmennuksen tärkeydestä”.  Tietous on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana merkittävästi, mutta monen huippuosaajan kokemus on edelleen se, että teknisen suorituksen parantamiseen saa tukea mutta oman pään kanssa jää helposti yksin.

 

Kun puhutaan huippuudesta, ollaan alasta riippumatta melko samanlaisten psyykkisten osa-alueiden äärellä. Oleellista on syvä kiinnostus, uteliaan mielen vaaliminen ja omistautuva tekeminen. Keskittymiskyvyn merkitys nostettiin lähes poikkeuksetta tärkeimmäksi huippuuden ominaisuudeksi. Sinnikkyyttä ja tekemisen paloa tarvitaan, sillä huippuus on jatkuvaa kehittymistä, uusiutumiskykyä ja pitkän jatkumon tulos. Takana on aina kymmenien tuhansien tuntien tehty työ – usein jo ammattilaisuraa aloitettaessa. Tarvitaan sopivassa suhteessa armollisuutta ja itsekuria, epämukavuusalueelle menemistä ja omien rajojen venyttämistä niitä kuitenkaan ylittämättä.

 

Menestystekijöitä analysoidessa itsensä johtamisen taidot ja palautuminen nousevat tärkeään rooliin. Palautumisen merkitys konkretisoitui professori, huippututkija Markku Kulmalan henkilökohtaisessa esimerkissä: professorin oma tuottavuus nelinkertaistui hänen siirryttyään 100-tuntisesta työviikosta 8/8/8-malliin. Nyt intensiivinen työnteko saa kolmanneksen vuorokaudesta, perheelle ja harrastuksille on varattu toinen kolmannes ja unellekin jää riittävästi aikaa.

 

Huipuksi ei tulla yksin, vaan taustalla on aina tiimi, tukijoukot, opettajat ja valmentajat. Rakenteet voivat joko mahdollistaa tai viedä väärään suuntaan. Eriarvoisessa asemassa olemme siinä, minkälaiset lähtökohdat saamme ympärillemme. Tämä herättää kysymyksen: mikä on lopulta lahjakkuuden merkitys ja mikä ympäristön tarjoamien edellytysten aikaansaamaa? Tulevaisuudessa toivoisin näkeväni tukirakenteita, jotka mahdollistaisivat lapsen lahjakkuuden tunnistamista ja tarjoaisivat lähtökohdista riippumatta seuraavaa porrasta silloin, kun oma tekemisen kipinä ja intohimo on olemassa.

 

Huippuudella on merkityksensä myös kansallisen itsetunnon kannalta. Me suomalaiset olemme hyviä analysoimaan epäonnistumisia. Entä onnistumisten analysointi, olemmeko siinä vahvoilla? Jotta voi yltää huippusuoritukseen, tarvitaan rohkeutta ottaa riskejä ja epäonnistua sekä viisautta oppia virheistä. Työelämässä on alettu puhua myötäinnosta, joka on oleellista myös huipputekemisen kannalta. Toisten onnistuminen ei ole itseltä pois, vaan yksilön menestyksen kautta generoituu aina laajempaa menestystä.

 

Mitä tulee psyykkiseen valmennukseen, hiukan karrikoiden nykytilanne Suomessa lienee seuraava: urheilussa ollaan kaikkein pisimmällä, taiteessa on päästy alkuun ja tieteessä ollaan vielä lapsenkengissä. Susijengin päävalmentaja Henrik Dettmann totesi tilaisuudessa meidän jokaisen potentiaalin olevan loputon, jos emme itse aseta sille esteitä. Mielen potentiaali on tosiaan hämmästyttävä, kun sitä lähtee tietoisesti ja asiantuntevasti valjastamaan. Selvää on, että psyykkiselle valmennukselle on vankka tilaus. Tulevaisuudessa toivoisinkin näkeväni psyykkisen valmennuksen vahvassa roolissa, luontevana osana tieteen, taiteen ja urheilun rakenteita.

 

Näin huipulle pääsy ei jäisi ainakaan mielestä kiinni.

 

Marjukka Laurola

Kirjoittaja on Suomen Psykologiliiton psyykkisen valmennuksen työryhmän jäsen

Lue lisää | 0 Kommenttia | Kommentoi


11.10.2017 9.42Mikä on huippu-urheilijan henkisen valmentajan rooli? Satu Kaski

Hämeen Sanomissa (30.9.2017) oli tärkeä ja mielenkiintoinen uutisointi liittyen huippu-urheilijoiden henkiseen valmennukseen (Huippu-urheilijan mentaalivalmentajaksi voi ryhtyä kuka tahansa). Siinä otettiin esille henkisen valmennuksen puolella toimivat monentasoiset mentaalivalmentajat. Suomen Psykologiliiton alainen urheilupsykologian sertifiointilautakunta tekee tällä hetkellä tärkeää ammatillista laadunvalvontatyötä jakamalla sertifiointeja henkisen valmennuksen asiantuntijoille urheilussa.

Lue lisää | 0 Kommenttia | Kommentoi


20.9.2017 12.13Sanoista tekoihin, läsnäolosta liikkeeseen Kalle Partanen

Psyykkisessä valmennuksessa käsitellään usein valmennettavan identiteettiä, hänelle tärkeitä asioita, tunteita ja ajatuksia. Autamme ymmärtämään, miksi me ihmiset joskus teemme asioita, jotka varsinkin pitkällä aikavälillä vahingoittavat itseämme ja uraamme, ja jätämme tekemättä asioita, jotka olisivat meille tärkeitä. Tulemme tietoiseksi usein tiedostamattomasta välttämiskäyttäytymisestämme ja saamme mahdollisuuden tehdä itselle mielekkäitä valintoja.

Lue lisää | 0 Kommenttia | Kommentoi


4.9.2017 12.38Niilo Mäestä digiloikkaan Johanna Haapala

Ammatinvalinnanohjaus 80 vuotta

Minulla oli ilo kokoontua 130 kollegani kanssa 22.–23. elokuuta Säätytalolle juhlimaan ja reflektoimaan sovellusalamme 80-vuotista historiaa ja jännittävää nykytilannetta. Kaksipäiväisessä seminaarissa tarkastelimme ohjaustyön puitteita, työmarkkinoiden murrosta, maakunta- ja kasvupalvelu-uudistuksen vaikutuksia, digimurrosta ja ohjausalan kansainvälisiä trendejä.

Lue lisää | 0 Kommenttia | Kommentoi


22.8.2017 15.59Mollaamisen kulttuuri urheilussa Päivi Frantsi

Kirjoitin edellisen blogini Lahden MM-kisojen jälkeen maaliskuussa. Kisat olivat tapahtumana onnistuneet ja menestystä tuli. Suomen kansa iloitsi menestyksestä, ja voi olla, että tavallinen kadun tallaajakin tunsi itsensä hiukkasen ryhdikkäämmäksi. Nyt on takana toiset MM-kisat eli yleisurheilun MM-kilpailut Lontoossa. Menestystä ei varsinaisesti tullut, ellei Tero Pitkämäen pistesijaa lasketa sellaiseksi. Keihäässä tietenkin vain mitali ja se kirkkain on meille riittävä.  Kun menestystä ei tullut eikä voida röyhistellä rintaa, niin nyt sitten etsitään syyllisiä tähän yleisurheilun murheeseen.

Lue lisää | 0 Kommenttia | Kommentoi


27.6.2017 11.14Epäonnistumisen kohtaaminen on oma taitolajinsa Marjukka Laurola

Jokainen tietää, miltä tuntuu mokata. Monesti epäonnistumiset jäävät vain meidän itsemme tietoon, mutta siitä huolimatta tapahtunut voi jäädä kalvamaan pitkäksi aikaa. Joillakin aloilla, kuten urheilussa tai taiteessa, niin onnistuminen kuin epäonnistuminen on julkista ja epäonnistumisen kohtaamisesta itsessään tulee oma harjoitusta vaativa taitolajinsa.

Lue lisää | 0 Kommenttia | Kommentoi


10.6.2017 9.45Sote- ja maakuntauudistuksessa pelastettiin koulut Annarilla Ahtola

Nuorisolääkäri Elina Hermanson kirjoitti Hesarissa helatorstaina (HS 25.5.2017), että sote-uudistuksessa on unohdettu lapset ja nuoret. Hermansonin huoli liittyi kouluihin. Parannettavaa tässä yhteisessä tärkeässä työssä terveydenhuollon palveluiden ja koulujen välillä riittää, mutta koulun ja opiskeluhuollon vinkkelistä kirjoitus oli vieras ja jopa virheellinen.

Lue lisää | 0 Kommenttia | Kommentoi


7.6.2017 10.10Poliisitoimen luotettavuus, tiedostamattomat asenteet ja psykososiaalisen kuormituksen hallinta Vesa Talvitie

Long Play -lehden kesäkuun alussa ilmestyneessä artikkelissa kerrotaan poliisien kolmetuhatjäsenisestä Facebook-ryhmästä. Kuvakaappauksien keskusteluja on laajasti luonnehdittu rasistisiksi, mikä on langettanut varjoa poliisikunnan ylle. Luottamus poliisia kohtaan on yhteiskunnan turvallisuuden ja sen oikeudenmukaisuuden kannalta keskeinen kysymys, ja siksi on tärkeä avartaa Long Playn herättämää keskustelua – miten Facebookissa käyty keskustelu liittyy poliisin työn psykososiaaliseen kuormitukseen ja mitä siitä pitäisi ajatella tiedostamattomia asenteita (implicit attitudes) koskevan psykologisen tutkimuksen näkökulmasta?

Lue lisää | 0 Kommenttia | Kommentoi


15.5.2017 11.16Soitto soimaan ja peli kulkemaan – minkälaisella johtamisella? Satu Kaski

Suomen Psykologiliiton psyykkisen valmennuksen työryhmän toukokuun alussa järjestämässä kevätseminaarissa käsiteltiin urheilijoiden ja taiteilijoiden henkistä valmentautumista eri suunnilta. Jäin miettimään jalkapallovalmentaja Marianne Miettisen esityksen jälkeen kapellimestarin vertaamista urheiluvalmentajaan. 

Lue lisää | 0 Kommenttia | Kommentoi


19.4.2017 12.18Taiteilijana turvassa vai elossa? Kalle Partanen

Usein kuulen Taideyliopiston opintopsykologina taiteilijuutensa kanssa kamppailevien opiskelijoiden toteavan: "En ole valinnut taidetta, taide on valinnut minut." Tähän vastaan, että se olet tosiaan sinä, joka taidetta teet. Voisiko sitä tehdä tavalla, joka olisi sinulle mielekästä ja merkityksellistä?

Lue lisää | 0 Kommenttia | Kommentoi


7.3.2017 16.41Periksiantamattomuutta ja taistelutahtoa Päivi Frantsi

Kun kirjoitan tätä blogia kotisohvalla sunnuntai-iltana 5.3.2017, hiihdon MM-kisat ovat juuri päättyneet ja taustalla kuuluu Matti Heikkisen haastattelu TV:ssä. Lahdessa kisattiin  seitsemättä kertaa pohjoismaisissa hiihtolajeissa. Kisat päättyivät meidän suomalaisten kannalta hienosti, kun Matti Heikkinen  otti komeasti pronssia 50 kilometrin hiihdossa. Ei haitannut, vaikka kulta meni Kanadaan ja hopea Venäjälle, sillä Matti Heikkinen otti paikkansa niin hienolla tavalla. Heikkisen  hiihdossa ja loppurutistuksessa kiteytyi jotain todella suomalaista: periksiantamattomuutta ja taistelutahtoa.

Lue lisää | 3 Kommenttia | Kommentoi


13.2.2017 18.23Uusi avaus: Taiteilijoiden psyykkinen valmennus Marjukka Laurola ja Kalle Partanen

Huippu-urheilussa on viime vuosina entistä paremmin tunnistettu psyykkisen valmennuksen merkitys osana kokonaisvaltaista valmentautumista. Taiteen puolella ollaan vielä lapsenkengissä, vaikka tarvetta valmennukselle olisi.

Lue lisää | 0 Kommenttia | Kommentoi


16.1.2017 10.28Ammatillisuus psyykkisessä valmennuksessa Satu Kaski

Ammatillisuus kertoo ihmisen kokemus-, tieto-, koulutus- ja osaamispohjasta. Siinä näkyy psyykkisen valmentajan henkilökohtainen tapa toimia. Siinä näkyvät teoriat ja viitekehys, johon hän toimintansa pohjaa. Psyykkisen valmentajan käytännön kokemus ja osaaminen peilautuvat edellä mainittujen mukaan. Toisin sanoen, mitä kapeampi tietopohja, sen kapeampi osaaminen. Mitä laajempi tietopohja, sen syvempi ja laajempi osaaminen.

Lue lisää | 0 Kommenttia | Kommentoi


18.12.2015 9.20Valkoinen raivo – psykologin haaste Antti Suvanto

Elokuvaohjaaja Arto Halosen filmi Valkoinen raivo on dokumentti koulukiusaamisen aiheuttamista tunnekomplekseista, fantasioista ja kostoajatuksista. Koulupsykologin myötävaikutuksesta filmin päähenkilö päätyi psykiatrille ja pitkäkestoiseen psykoterapiaan; aiottu massamurha ei realisoitunut. Ammattiväen näkökulmasta keskeisenä ilmentyy – koskettavan ihmiskohtalon lisäksi – elokuvan psykologinen tematiikka, joka ansaitsee lähempää tarkastelua. 

Lue lisää | 3 Kommenttia | Kommentoi


12.11.2015 10.15Työterveyspsykologit edistämään tuottavuusloikkaa? Vesa Talvitie

Kuten Volkswagenin, katolisen kirkon ja Kansainvälisen jalkapalloliitto FIFA:n viimeaikaisista tapahtumista nähdään, organisaation sisäiset ristiriidat vaikuttavat sen tulokseen ja julkisuuskuvaan. Ristiriidat vaikuttavat myös organisaation työntekijöiden ja johtajien terveydentilaan.




Lue lisää | 2 Kommenttia | Kommentoi