Psykologiliiton asiantuntijablogi

Blogissa vierailee eri psykologian alojen asiantuntijoita, joilla on ajankohtaista sanottavaa.

9.5.2018 8.30

...Who's afraid of psychologist?

Vojna Tapola

Jos poistamme psykologipalvelut perusterveydenhuollosta, luomme kansalaisten kakkosluokan, kirjoittaa Vojna Tapola.

Vojna Tapola_vaaka
Kuva: Arto Piiroinen
Maassa, jossa mielenterveyden häiriöt aiheuttavat eniten työkyvyttömyyttä (41 %), uudistetaan julkisesti rahoitetut terveydenhuoltopalvelut niin, että palveluvalikoimasta puuttuu kokonaan psykologiatieteen ja psykologin ammatin asiantuntemus.

Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan mielenterveys on “hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämään kuuluvissa haasteissa sekä työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan.”

Vaikka yllä oleva määritelmä ei olekaan täydellinen, sen avulla on jätetty taakse vanhentunut käsitys mielenterveydestä, jossa mielenterveys samaistettiin mielen sairauksien poissaoloon. Niinpä mielenterveyden horjumisesta johtuvan työkyvyttömyyden vähentäminen vaatiikin enemmän kuin vain psykologisten sairauksien ennaltaehkäisyä. Yksinkertaisemmin ilmaistuna mielenterveys koskee elämäämme vaikuttavia ajatuksia, tunteita ja tekoja. Hyvä mielenterveys johtaa myönteiseen minäkäsitykseen ja sen myötä tyydyttäviin ihmissuhteisiin. Hyvä mielenterveys auttaa meitä tekemään hyviä päätöksiä, toimimaan tuottavasti ja käsittelemään elämän mukanaan tuomia haasteita.

Poliittisessa ilmastossa, jossa tärkeintä on rahan säästäminen, olisi järkevää ennaltaehkäistä mielenterveyden järkkymisestä johtuvia sairaslomia nimenomaan taloudellisista syistä, vaikka monet muutkin perustelut ovat ilmiselviä. Ennaltaehkäisevää työtä voidaan tehdä, ja tehdäänkin, Suomessa joka päivä esimerkiksi työterveysvastaanotoilla. On selvää, että työkyvyttömyyttä voidaan ehkäistä varhaisella ongelmiin puuttumisella, järkevällä hoidolla ja sosiaalisella tuella. Työterveydessä moniammatilliset ryhmät toimivat tiiviissä yhteistyössä parantaakseen sekä yksilöiden että työyhteisöjen terveyttä ja hyvinvointia. 

Psykologien tehtävä ihmisen ajattelun, tunteiden ja käyttäytymisen asiantuntijoina ymmärretään, ja sitä käytetään hyödyksi. Nykyisessä globaalissa, digitaalisessa, kilpailullisessa, nopeatahtisessa ja epävarmassa ympäristössä pärjääminen, tai jopa vain siinä selviytyminen, vaatii veronsa ihmisen ajattelu-, tunne- ja toimintakyvyiltä. Kun sen lisäksi nykyaikainen työ on usein ihmismielellä tehtävää työtä, mielenterveyden merkitystä ei voida yliarvioida.

Työssäni yliopiston psykologian lehtorina tehtäväni on yhdessä kollegojeni kanssa varustaa tulevia psykologeja taidoilla, joiden avulla he menestyvät epävarmassa tulevaisuudessa. Tämä “varustaminen” vaatii noin 5,5 vuoden uuvuttavaa työskentelyä niiltä pieneltä prosentilta, jotka selviytyvät läpi valintaprosessin. “Varustaminen” tehdään julkisin varoin. Älykkäät suomalaiset nuoret opiskelevat 5,5 vuotta kyetäkseen antamaan osansa yhteiskunnan hyvinvointiin, pitääkseen yllä psykologin ammatin etiikkaa ja osoittaakseen kaikessa toiminnassaan kunnioituksensa kaikkien ihmisten arvolle. Heidän toimintansa ydinalueeseen kuuluu vastaaminen heille esitettyihin kysymyksiin ja avustaminen tärkeiden päätösten tekemisessä. 

Psykologi ei voi vain hoitaa oireita: hänen on tehtävä paljon enemmän. Tukeakseen mielenterveyttä psykologin täytyy yhdistää tietonsa ihmisen kehityksestä, ajattelusta, tunteista, käyttäytymisestä sekä tutkimustiedosta, muotoilla käsityksensä selkeäksi kokonaisuudeksi ja viestiä se ymmärrettävässä ja hyödyllisessä muodossa palvelun käyttäjälle. Psykologi tarvitsee lisäksi kliinistä arvostelukykyä, joka kaiken edellä luetellun lisäksi vaatii tietoa ympäröivästä kulttuurista, yhteiskunnasta ja muista ympäristöistä. Hänen täytyy vastata jokaisen asiakkaan yksilöllisiin tarpeisiin, käyttää hyväksi heidän yksilöllisiä vahvuuksiaan ja tehdä jokaiselle yksilöllinen hoitosuunnitelma, joka perustuu parhaaseen saatavilla olevaan tutkimustietoon. Satunnaistettujen vertailukokeiden lisäksi hänen on otettava huomioon asiakkaan näkökulma ja toiveet sekä hoidon kustannustehokkuus, hyöty-kustannussuhde ja käyttöaste.

Psykologi on terveydenhuollon ammattinimike (laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/94), eikä ilman syytä. Mikään muu terveydenhuollon ammattinimike ei anna pätevyyttä kognitiivisten kykyjen ja emotionaalisen hyvinvoinnin arviointiin ja kuntouttamiseen. Valviran silmissä psykologin, ja vain ja ainoastaan psykologin, terveydenhuollon ammattiosaaminen on mielenterveydentilan määrittäminen ja palauttaminen.

Elämme maailmassa, jossa hyvinvointia kehitetään yhä enemmän kognitiivisen ergonomian keinoin ja jossa suurimmat aikuisten elämässä kokemat haasteet liittyvät ihmissuhteisiin. Psykologipalveluiden eli ihmisen ajattelun, tunteiden ja käyttäytymisen asiantuntemuksen leikkaaminen tuottaa epäoikeudenmukaisuutta ja epävarmuutta. Se ei ole yhteiskuntaa kohtaan vain loukkaamista: se on vammauttamista. On esitetty, että palveluiden leikkaamisella pyritään kustannusten leikkaamiseen, koska psykologisten palveluiden tuottaminen maksaa. Tähän voin todeta vain, että palveluiden leikkaaminen tulee maksamaan paljon enemmän.

Jos poistamme psykologipalvelut perusterveydenhuollosta, eli kaikkien kansalaisten terveydenhuollosta, luomme kansalaisten “kakkosluokan”, jolle saa riittää “kakkosluokan” palvelu: psykologipalvelu jonkin muun alan asiantuntijan kuin psykologin tuottamana.

Vojna Tapola, PsT
kliinisen psykologian lehtori, psykoterapeutti (VET)

Lue myös uutinen: Tulevista sote-keskuksista puuttuu mielenterveysosaaminen



Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi