Mentaalipuolen hommia

Psykologi Teemu Ollikainen katselee tässä blogissaan maailmaa psykologisoivin silmin. Käsittämättömistä asioista tulee käsitettäviä ja yksinkertaisista monimutkaisia.

Ollikainen on erikoispsykologi ja psykoterapeutti. 


26.11.2015 15.37

14 syytä: Miksi uskomme yksisarvisvalmentajaa?

Teemu Ollikainen

Nykyään jokaisen ulottuvilla on käytännössä loputon määrä tutkimustietoa, johon pääsee käsiksi taskussa olevalla älypuhelimella. Olemme myös keskimäärin koulutetumpia kuin koskaan. Eikö ole kiintoisaa, että siitä huolimatta väärällä – tai vähintäänkin erittäin kiistanalaisella tiedolla ja ei-mihinkään perustuvilla ammattikäytännöillä  on silti edelleen vahva kannattajakunta?

Aivan fiksut ja tiedekoulutetutkin ihmiset hakevat elämäänsä suuntaa yksisarvis- ja aarrekarttavalmentajilta ja vaihtoehtoterapeuteilta, jotka uskovat käsiensä parantavaan voimaan. Ravitsemuksen puolella ihmedieetit jatkavat voittokulkuaan, massiivisesta vastakkaisesta tutkimusnäytöstä huolimatta. Veriryhmädieettiä esittelevää kirjaa on myyty maassamme yli 30 000 kappaletta. Se on tietokirjalle todella kova luku, varsinkin kun veriryhmällä ei ole mitään tekemistä laihtumisen kanssa.

THL:n tutkimusprofessorit vastaanottavat uhkaavia viestejä terveys- ja ravitsemusaktiiveilta, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että professori on lääke-, maito- tai viljateollisuuden korruptoitunut sätkynukke. Vaikka professori yrittää piipittää, että ei häntä ehkä katsottaisi tiedeyhteisössä kovin pitkään, jos hän julkaisisi vääristeltyjä tutkimustuloksia, ei Internet kuuntele.

Asiantuntijoiden vastustamiselle voidaan nähdä useita motiiveja. Kun joku asettuu asiantuntijan asemaan, hän asettuu samalla paternalistiseen positioon, joka riittää jo monelle spontaanin vihareaktion sytykkeeksi. Paternalistista otetta onkin asiakastyössä syytä välttää, vaikka tietäisi olevansa oikeassa. Poikkeuksena tähän on ns. luovutettu paternalismi, missä esimerkiksi potilas sanoo työterveyslääkärille: ”Okei, kerro sitten, mitä minun pitää tehdä, niin minä teen niin”. Silloin saa antaa suoria elämänohjeita, ja ne menevät myös perille. Muuten käskyttäminen aiheuttaa vastarintaa ja vaikutus voi olla vastakkainen toivotulle.

Tiede on osoittanut useita kiistattomia totuuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi evoluutio, tupakoinnin epäterveellisyys ja lapsuusajan traumaattisten kokemusten yhteys aikuisiän mielenterveysongelmiin. Lisäksi on kiistanalaisempia asioita, joita yhdistää tulkinnanvaraisempi tai heikompi tutkimusnäyttö, hallitsemattoman laaja muuttujajoukko, ilmiselvän syy-yhteyden osoittamisen vaikeus ja yksilöllinen vaihtelu. Esimerkkejä kiistanalaisemmista asioista ovat keskustelu eri laihdutusruokavalioiden paremmuudesta ja kysymys siitä, kuinka traumaattisen tapahtuman psykologinen jälkipuinti tulisi järjestää.

Sitten ovat erittäin kiistanalaiset väitteet, kuten usko langattomien verkkojen haitallisiin terveysvaikutuksiin, yksisarvisten olemassaoloon ja täysin kouluttamattomien vaihtoehtoterapian tarjoajien usko kykyynsä auttaa asiakkaitaan muistamaan torjuttuja muistoja ja parantua psyykkisistä sairauksista.

Kiistattomienkin totuuksien kieltäjiä on, erityisesti uskonnollisesti motivoituneiden keskuudessa. Mitä kiistanalaisempaa tutkimusnäyttö on, sitä suuremmaksi kasvaa elämän pätevöittämien asiantuntijoiden joukko, joka voi nousta nykyaikaisessa tiedonvälityksessä asiantuntijoiden rinnalle, ja ohikin. Oma roolinsa tässä on medialla, joka hyvän väittelyn toivossa asettaa tiedemiehen ja itseoppineen bloggaajan väittelemään esimerkiksi superfoodin terveysvaikutuksista. Mediankuluttajalle tästä syntyy käsitys ns. valetasapainosta; ikään kuin haastateltavien asiantuntemus olisi samaa tasoa.

Yrittäessäni ymmärtää erittäin kiistanalaiseen tietoon uskovien ja vaihtoehtohoitoja kannattavien ajatuksenjuoksua, kokosin listan psykologisista ilmiöistä ja prosesseista, jotka voivat selittää asiaa. Listan avulla voi myös pelata bingoa poliittisia debatteja seuratessa.

Samalla toivon, että lainsäädäntöä muutetaan siten, että näyttöön perustumattomien hoitojen tarjoaminen kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville kielletään lailla ja poliittisessa päätöksenteossa siirrytään enemmän tutkimusnäyttöön perustuvaan käytäntöön.

1. Denialismi

Yksilön tekemä valinta, jossa hän kieltää todellisuuden, joka on hänelle jollain tavalla epämieluinen. Empiirisen todistuksen sijaan denialistinen yksilö päättää uskoa kiistanalaiseen tai radikaaliin näkemykseen.

2. Heuristiikka

Heuristiikka on epäformaali menetelmä ongelmanratkaisuun. Sitä käytetään menetelmänä, joka nopeasti johtaa yleensä riittävän lähelle parasta mahdollista lopputulosta. Heuristiikkoja voivat olla nyrkkisäännöt, akateemiset arvaukset, intuitiiviset päätökset ja maalaisjärki. Heuristiikan käyttö voi johtaa siis myös oikeaan arvioon.

3. Vahvistusvinouma

Kognitiivinen vinouma, jossa yksilö on taipuvainen puoltamaan omia ennakkokäsityksiään tai hypoteesejaan tukevaa informaatiota. Tämän seurauksena yksilö saattaa kerätä todisteita ja muistaa asioita valikoivasti, ja täten tulkinnasta voi tulla vääristynyt tai jopa harhautunut.

4. Toistuvuusilluusio

Kun tulee tietoiseksi jostain asiasta, sitä alkaa havaita joka puolella. Toistuvuusilluusio voimistaa vahvistusvinoumaa varsinkin suljetuissa yhteisöissä, kuten Internetin yhden asian liikkeiden ryhmissä.

5. Identifikaatio

Identifikaatio voi kohdistua esimerkiksi bloggaajaan, joka tuntuu enemmän oman viiteryhmän edustajalta kuin etäinen tiedemies. Ihmisillä on tiedostamaton taipumus uskoa henkilöitä, jotka ovat samankaltaisia kuin he itse, ja suhtautua epäilevästi erilaisiin.

6. Backfire effect

Ennakkokäsitysten vastainen informaatio ei hälvennä ennakkokäsityksiä vaan vahvistaa niitä.

7. Anecdotal evidence fallacy

Virhepäätelmä, jossa väitettä puolustetaan anekdotaalisella eli esimerkinomaisella tiedolla: ”Kun siirryin margariinista sianihraan, tulin paljon energisemmäksi ja paranin sosiaalisesta fobiasta.”

8. Motivated reasoning

(Tiedostamaton) tarkoitushakuinen päättely. Esimerkiksi jalkapallo-ottelun seuraajat tulkitsevat tuomarin tuomiot oikeiksi tai vääriksi sen perusteella, kumpaa joukkuetta he itse kannattavat.

9. Kognitiivinen dissonanssi

Kun uusi tieto ei sovi yhteen aiemman kanssa, se voidaan jättää huomiotta. Voi myös olla niin, että itse dissonanssitilanteissa päätöksentekoa ohjaavat muut tässä kirjoituksessa mainitut voimat.

10. Vividness effect

Raflaavasti esitetty näkemys uppoaa paremmin kuin tylsästi ja lakonisesti ilmaistu. Poliittisen korrektiuden ja tieteellisen varovaisuuden rajoittama tutkimusprofessori häviää ääni väristen julistavalle superfood-bloggaajalle 6–0, 6–0.

11. Epistemologinen egalitarismi

Näkemys, jonka mukaan erilaiset väitteet – niin mielipiteet, kuin tutkimuksiin perustuvat päätelmätkin – ovat keskenään tietoteoreettisesti samanarvoisia. Näin ajatellen voi viitata kintaalla vertaisarvioidulle tutkimukselle, ja uskoa mihin ikinä lystää.

12. Dunning-Kruger effect

Kognitiivinen vinouma, jossa suhteellisen taitamaton yksilö kärsii illusatorisesta ylemmyydentunteesta, ja arvioi kyvykkyytensä todellista korkeammaksi. Tämä liittyy metakognitiiviseen kyvyttömyyteen arvioida riittävän tarkasti asioiden oikeellisuutta ja itseä suhteessa muihin. Vastaavasti keskimääräistä kyvykkäämmät yksilöt voivat aliarvioida oman kyvykkyytensä suhteessa muihin.

13. Assimilaatiovaikutus

Positiiviset tai negatiiviset arviot yhdessä asiassa yleistyvät, eli lisäävät vastaavia arvioita muissakin asioissa. Vaihtoehtohoitojen ja bloggaajien kohdalla se toiminee niin, että jos vastaanottaja kokee väitteen esittäjän olevan oikeassa yhdessä asiassa, hän on taipuvaisempi uskomaan, että hän on oikeassa kaikessa muussakin.

14. Itsearvioitu kompetenssi, suggestiivisuus ja karisma

Oli kyseessä sitten vaihtoehtoterapeutti, uskonnollinen johtohenkilö, poliitikko tai mielipidevaikuttaja, itseensä uskovia uskotaan. Historia on osoittanut, että ihmiset ovat helposti höynäytettävissä ja saatavissa uskomaan aivan mihin tahansa, kunhan viestijä on täydellisen itsekritiikitön, sosiaalisesti taitava ja karismaattinen.

Kiitokset: Nuorten psykologien verkosto, Roope Kankaanranta (epistemologinen egalitarismi), Skepsis ry:n Facebook-ryhmä, sekä omat asiantuntija- ja valeasiantuntijakontaktini.

Luettavaa:


Heikkinen, K. (2011). Arkijärki hylkii tiedettä. Tiede 1/2011: http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/arkijarki_hylkii_tiedetta

Ihminen luottaa tunteeseen, tiede järkeen. Tapani Riekin ja Jaakko Kuorikosken haastattelu: http://yle.fi/uutiset/ihminen_luottaa_tunteeseen_tiede_jarkeen/8272919

Luovutettu paternalismi:

Motivoiva potilashaastattelu, vaikuttava terveysneuvonta. (2009, haettu 22.1.2015). Mustajoki, P., Kunnamo, I. Terveyskirjasto. Duodecim. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=seh00147

Lauerma, H. (2015). Usko, toivo ja huijaus. Rohkaisusta johdattelun kautta psykoterroriin. Duodecim.

Valekompromissi ja valetasapaino: http://hyvinvointi.ts.fi/terveys-tiede/valetasapuolisuus-ja-valekompromissi/

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/08/16/valheenpaljastaja-miksi-ihmiset-uskovat-vaaraksi-todistettuun-tietoon

Dunning-Kruger effect: http://www.tervettäskeptisyyttä.net/niin-tietamaton-etta-luulee-tietavansa/


Palaa otsikoihin | 11 Kommenttia | Kommentoi



Teemu Ollikainen mv Kuva Mauri Helenius
Kuva: Mauri Helenius

Teemu Ollikainen psykologisoi  arkielämän ilmiöitä, kuten politiikkaa, viihdettä, kuluttamista ja urheilua. Ollikainen on erikoispsykologi ja psykoterapeutti.