Psyko-blogi

Vesa Nevalainen pysäyttää ja haastaa lukijoita blogissaan – eikä päästä ketään liian helpolla.

Nevalainen on psykologian lisensiaatti, joka on kirjoittanut muun muassa useita psykologian alan tietokirjoja.


24.10.2018 9.50

Tee kaikki puolestani

Vesa Nevalainen

Elämästämme on tullut toisten elämien luuraamista.

Vesa Nevalainen_Mauri Helenius_rajattu
Kuva: Mauri Helenius
Siis mitä nuo lapset härpäkkeeltä luuraavat? Joku jätkänpätkä pelaa netissä videopeliä. Peli on tyhmä, jäbä on hmm ei ehkä kruunun kirkkain kynttilä, ja kommentointi tyyliin ei paljon mitään, jos jätetään kirosanat toistamatta.  Näköjään kukaan ei enää viitsi edes pelata, se on ulkoistettu tuolle nuorelle miljonääriheebolle.

Mutta onhan me ulkoistettu paljon muutakin. Kuka enää viitsisi seikkailla, kun tositeeveetyypit tekevät sen puolestamme näännyttävissä viidakoissa ja suloisilla kaukomerten saarilla. Matti Nykänen juo puolestamme viinat, ja Viagra-sankarit hoitavat puolestamme sänkyhommatkin. Sitähän netti on pullollaan. Edes hellyyttä ei enää loihtimaan itse, sillä suloiset kissanpennut tekevät sen puolestamme netin kissavideoilla. Robotit ja muut koneet, no, nehän tekevät kohta puolestamme ihan kaiken.

Eihän tämä tietenkään mitään kovin uutta ole. Jo Jeesus kuoli meidän syntiemme puolesta. Suorituksena tämä on kyllä edelleen ylittämätön. Mutta jotenkin tuntuu, että nyt annetaan kohta kaikki pois. Emme kohta tee itse yhtikäs mitään. Elämästämme on tullut toisten elämien luuraamista. Laiskotteleeko ihmiskunta itsensä tuhoon?

Osa jengistä koettaa vielä pistää hanttiin. On näitä tee-se-itse-ihmisiä, jotka räpläävät antiikkista moottoripyörää tai ostavat kesämökin jossa raatavat pahemmin kuin rangaistusvanki suolakaivoksilla. Ja vaikka lapsia syntyykin vuosi vuodelta vähemmän, niin ilmeisesti jotkut haluavat vielä hoitaa petipuuhatkin itse.

Jääkö ihmisille enää mitään, mitä ei ulkoisteta? No tottahan toki. Ainakin kateellisuus ja kauna. Muistamme ikuisesti kaikki lapsuuden nöyryytykset, ja todellakaan emme anna suloista kostoa koneiden tehtäväksi. Ilkeilemme sosiaalisessa mediassa niille, jotka ajattelevat toisella tapaa, emmekä tarvitse tähän ketään sijaisvinoilijaa. Lyhyesti sanottuna, jätämme itsellemme pahan mielen ja sen lisäämisen. Pidämme psyykkiset ongelmat itsellämme.

Taas kerran pitää kysyä, olisiko psykologeista ja psykologiasta apua tähän kaikkeen? Katri Saarikiven kaltaiset viisaat ovatkin jo etsineet, mitkä asiat tulevat jäämään ihmisten ikiomiksi asioiksi myös jatkossa. Onko kyky empatiaan Ahkeran Ihmisen viimeinen linnake? Terapiapuolella pitänee muistuttaa itse tehtyjen asioiden hoidollisista vaikutuksista. Myös silloin, kun joku toinen ihminen tai kone tekisi jonkin asian meitä paremmin.

Toki voi miettiä sitäkin, tekisikö joku kone paremmin psykologihommat. Tai ehkä kone ei suostuisi siihen, että hänen päivittäistä työaikaansa jatketaan kylmän viileästi ja yksipuolisella päätöksellä. Kone ylikuormittuisi, ja sanoisi poks kräts. Kone ei myöskään muistuttaisi meitä perusasioista kuten marjankeruusta, sienimetsässä kävelystä ja aitan kuistilla auringonpaisteessa lekottelusta. Kone ei näe puolestamme elämän kauneutta.

Ja onni. Sitä ei kannata ulkoistaa muille. Mutta ei myöskään pidä kadehtia muitten onnea.

Vesa Nevalainen


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi