Digitaalisuus ei korvaa vuorovaikutusta ja fyysistä läsnäoloa – Psykologiliiton lausunto Koulutuspoliittisesta selonteosta
Suomen Psykologiliitto jätti 19.1.2021 lausuntonsa Koulutuspoliittisen selonteon luonnokseen. Lausunnossaan Psykologiliitto kiittää sitä, että kehittäminen pohjataan valtaosin tutkittuun tietoon sekä alueellisiin erityistekijöihin ja väestön muutokseen.
Hyvinvoinnin rooli oppimisessa ei saa selonteossa riittävää huomiota. Psykososiaalinen hyvinvointi sekä mielenterveys jäävät sivurooliin, vaikka ne nimenomaan ovat suomalaisten työurien ja hyvinvoinnin suurimmat haasteet tällä hetkellä. Mielenterveys on itseisarvo sekä oppimisen ja osaamisen edellytys.
Opiskeluhuollon roolin oppimisen ja hyvinvoinnin osatekijänä tulisi näkyä selonteossa selvemmin. Riittävillä opiskeluhuollon resursseilla voidaan merkittävästi auttaa heikosti menestyvien oppilaiden koulunkäyntiä sekä tukea kaikkien hyvinvointia ja mielenterveyttä. Psykologi on sekä oppimisen, vuorovaikutuksen ja ihmissuhteiden että mielenterveyden asiantuntija koulussa ja oppilaitoksessa. Yhteisöllinen opiskeluhuoltotyö, jossa psykologi on keskeinen toimija, parantaa oppilaiden ja opiskelijoiden saamaa tukea koulussa. Psykologi tukee myös opettajien työssä osaamista ja jaksamista esimerkiksi konsultaation ja työnohjauksen kautta.
Digitalisaatiolta toivotaan paljon
Mielenterveyden sijaan selonteossa korostetaan vahvasti digitalisaation mahdollisuuksia ja etuja. Digitalisaation avulla voikin olla mahdollista ratkaista monia koulutuksen alueelliseen tasa-arvoon ja saavutettavuuteen liittyviä ongelmia.
Psykologiliitto kuitenkin huomauttaa, että tutkimus- ja kokemusperäinen tieto digitalisaation mahdollisista negatiivisista seurauksista vielä merkittävin osin puuttuu. On todennäköistä, että digitalisaatio aiheuttaa uudenlaisia ongelmia erityisesti oppimisen vaikeuksista kärsiville. Opiskeluhuollon ja opetushenkilöstön on pystyttävä vastaamaan uudenlaisin tukitoimin haasteisiin, jotta osaamiserot eivät entisestään lisäänny ja osa oppijoista joudu entistäkin huonompaan asemaan. Koronakriisi on tuonut esiin paitsi digitalisaation mahdollisuudet myös sen, että vuorovaikutus ja fyysinen läsnäolo ovat tärkeitä ihmiselle niin oppimisen kuin mielenterveydenkin kannalta.
Varhaiskasvatusta kehitettävä avoimesti ja tutkitun tiedon perusteella
Psykologiliitto kritisoi sitä, että varhaiskasvatuksen etuja korostetaan selonteossa vailla perusteita. Varhaiskasvatuksen hyödyllisyyttä koskeva tutkimustieto on ristiriitaista, eikä sillä voi suoraan perustella varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostamista, etenkään jos ei eritellä, minkä ikäisistä lapsista on kyse.
Kehityspsykologisessa mielessä varhaiskasvatuksen sisältö ja toiminta sekä merkitys lapselle ovat varsin erilaiset vauva- ja taaperoikäisten kohdalla verrattuna leikki-ikäisiin ja ”pikkueskareihin”. Varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostamisen perusteet on avattava suoraan, ja niiden on kestettävä tieteellinen tarkastelu. Työllisyyteen tai tasa-arvoon liittyvät tarpeet ovat eri asia kuin lapsen etu tai perheen hyvinvointi. Lisäksi, jotta tavoiteltu riittävä, oikea-aikainen ja matalan kynnyksen tuki oppimiselle ja hyvinvoinnille varmistuu, on riittävä monialainen osaaminen ja tuki oltava käytössä yhdenmukaisesti varhaiskasvatuksesta lähtien. Myös varhaiskasvatuksen organisaatioon ja arkeen tarvitaan psykologi, kuten muilla kouluasteilla jo on.