Siirry sisältöön

Psykologiliiton kannanotto: Suostumuksen puute nostettava raiskauksen määritelmän keskiöön

Suomen seksuaalirikoslainsäädännössä raiskaustuomio edellyttää seksuaalisen itsemääräämisoikeuden rikkomisen lisäksi väkivallan käyttöä tai sillä uhkaamista, jollei uhri ole huumattuna, unessa tai muuten toimintakyvyttömässä tilassa. Tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että merkittävä osuus raiskauksen uhreista kokevat raiskaustilanteessa lamaantuvansa, jonka seurauksena sekä verbaalinen että fyysinen vastustaminen on mahdotonta (Bucher ja Manasse, 2011; Fusé ym. 2007; Galliano ym. 1993; Gidycz ym. 2008; Möller ym. 2017). Tätä kutsutaan myös kataleptiseksi jäätymisreaktioksi. Uhan lähestyessä tällainen lamaantuminen on tavallinen suojautumisreaktio (Sagliano ym. 2014), kun tilanne muodostuu riittävän pelottavaksi (Schmidt ym. 2008).

Suostumus 2018-kampanja pyrkii muuttamaan seksuaalirikoslainsäädäntöä siten, että raiskauksen keskeiseksi määritelmäksi on nostettu suostumuksen puute. Suostumuksella tarkoitetaan vapaaehtoisuuteen pohjautuvaa yhteisymmärrystä tai sopimusta seksuaaliseen tekoon tai yhdyntään osallistumisesta. Suostumuksen puutteen nostaminen raiskauksen määritelmän keskiöön tarkoittaisi sitä, että kaikissa tapauksissa, joissa uhri ei ole pystynyt antamaan suostumustaan tekoon, on kyseessä raiskaus. Näin ollen seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaukset ovat rangaistavia tekoja sinällään, eivät vain pahoinpitelyn tai sen uhan yhteydessä.

Jos tekijä ei ole selvittänyt suostumusta tai tekijä on suhtautunut piittaamattomasti ilmeiseen epäselvyyteen suostumuksen suhteen, tai kun tekijällä on syytä epäillä, että teon kohde osallistuu sukupuoliyhteyteen ilman suostumusta, on lakiehdotuksen mukaan kyse törkeästä piittaamattomuudesta, joka olisi myös raiskauksena rangaistava teko. Tämä momentti selkeyttäisi lakia sen suhteen, että vastuu suostumuksen selvittämisestä on yksiselitteisesti tekijällä. Törkeän piittaamattomuuden momentti on jo voimassa esimerkiksi Irlannissa ja Norjassa.

Lakimuutos vastaisi lainsäädäntöä, joka tällä hetkellä on käytössä mm. Belgiassa, Kyproksella, Irlannissa, Luxemburgissa, Isossa-Britanniassa, Saksassa, Islannissa ja Ruotsissa. Myös YK:n naisten oikeuksien sopimusta valvovan CEDAW-komitean mukaan Suomen tulisi poistaa laista vaatimukset, joiden mukaan loukkaava seksuaalinen teko tehdään voimaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla, ja se kehottaa määrittelemään loukkaavan seksuaalisen teon uhrin suostumuksen mukaan. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, Kansainvälinen rikostuomioistuin ja Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta ovat myös painottaneet suostumuksen puuttumista raiskauksen kriminalisoinnin peruselementtinä.

Tutkimusten mukaan merkittävä osuus raiskauksen uhreista kokee raiskaustilanteessa lamaantuvansa, jolloin sekä verbaalinen että fyysinen vastustaminen on mahdotonta. Nykylainsäädännön mukaan alistuminen, lamaantuminen tai strateginen passiivisuus voidaan tulkita suostumukseksi, jolloin loukkaukset seksuaalista itsemääräämisoikeutta vastaan voivat jäädä tuomitsematta, ja uhrin oikeusturva toteutumatta.

Edellä mainituin perustein Suomen Psykologiliitto ry tukee Suostumus2018-kampanjaa Suomen seksuaalirikoslainsäädännön muuttamiseksi raiskauksen määrittelyn suhteen.

Annarilla Ahtola
Puheenjohtaja
Suomen Psykologiliitto ry
annarilla.ahtola@psyli.fi
p. 040 687 7677

Ferdinand Garoff
Psykologiliiton kriisi- ja traumapsykologian ammatillisen työryhmän jäsen
ferdinand.garoff@gmail.com
p. 040 845 4456