Siirry sisältöön

Suomen Psykologiliiton lausunto: Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle lastensuojelun vaativaa sijaishuoltoa koskevaksi lainsäädännöksi

1. Otsikko ei vastaa ehdotuksen sisältöä

Otsikon mukaan esitys koskee vaativaa sijaishuoltoa koskevaa lainsäädäntöä. Esityksessä määritellään kuitenkin myös avohuollon palveluita sekä lastensuojelun että sosiaalihuoltolain osalta, mikä toki onkin tarpeellista. Otsikko ei siis kuitenkaan täysin vastaa ehdotuksen sisältöä.

2. Psykologiliitto vaatii, että osana tätä lainsäädännön uudistusta psykologi määritellään välttämättömäksi ammattihenkilöksi lastensuojelua koskevaan lainsäädäntöön. Näin lastensuojelun organisaatioissa ja palveluissa, lähellä sosiaalityöntekijöitä ja kriiseissä olevia asiakkaita, on jatkossa riittävä psykologin resurssi.

Nykytilanne

Lastensuojelulaissa ei tällä hetkellä määritellä lastensuojelussa työskentelevän psykologin roolia tai työtehtäviä. Psykologinen asiantuntijuus mainitaan lastensuojelulaissa vain erityistä huolenpitoa koskevan arvioinnin osalta. Psykologien asiantuntijuutta voitaisiin ja tulee kuitenkin käyttää laajasti lastensuojelun eri vaiheissa asiakkaan oikeusturvaa ja lapsen edun näkökulmaa vahvistamassa.  

Psykologin osaaminen ja palvelutuotteet lastensuojelussa

Psykologien keskeisintä erityisosaamista lastensuojelun kontekstissa on kehitys‐ ja traumapsykologisen tiedon asiantuntijuus. Psykologit ovat laillistettuja terveydenhuollon ammattihenkilöitä, joiden pitkä maisterikoulutus antaa valmiudet sekä tehdä psykologista arviointia lapsen ja perheen tilanteesta että toteuttaa kuntouttavaa tukityötä lastensuojelun kontekstissa.  

Psykologi voi tarjota hyvin erilaisia palvelutuotteita lastensuojeluprosessin eri vaiheissa niin lastensuojelun asiakkaille kuin muille lastensuojelussa työskenteleville ammattilaisille sekä avohuollossa että huostaanotettujen ja sijaishuollossa elävien lasten kanssa.  

  • Objektiivinen ja tieteellisiin menetelmiin perustuva arviointi. Esimerkiksi arviot lapsen psyykkisestä ja kognitiivisesta kehitystasosta, sosioemotionaalisesta kehityksestä sekä kiintymyssuhteista.  
  • Asiakkaan hoidon tarpeen arviointi ja jatkosuositukset.
  • Kuntouttava ja hoidollinen työskentely.
  • Luotettava tiedonhankinta lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksesta. Psykologi voi arvioida vanhemman kiintymyssuhdemalleja, mentalisaatiotaitoja ja kasvatuskäytäntöjen sopivuutta kunkin lapsen erityistarpeet huomioiden, esimerkiksi osana vanhemmuuden arviointia.
  • Lapsen kuuleminen. Psykologin toteuttamana kuuleminen mahdollistaa myös näkemyksen lapsen tarpeista sekä mahdollisista tekijöistä hänen toiveittensa ja mielipiteiden taustalla.
  • Kannanotot huostaanottoon ja huostaanoton purkuun liittyvissä kysymyksissä sekä oikeusprosesseissa esimerkiksi hallinto‐oikeudessa.
  • Konsultoiva työ, lastensuojelussa työskentelevien ammattilaisten kouluttaminen sekä toimintamallien kehittäminen.  

Edellä mainittujen palveluiden kautta lastensuojelussa työskentelevät psykologit vahvistavat myös sosiaalityöntekijän mahdollisuuksia saada uusia näkökulmia ja suosituksia, joita hän tarvitsee päätöksiä tehdessään.

Psykologin työn tehokkuuden ja laadun sekä asiakkaiden oikeusturvan kannalta on olennaista, että psykologilla on mahdollisuus perehtyä ja pysyä ajan tasalla lastensuojelun erityiskysymyksistä, toimintamalleista ja tavoitteista. Lastensuojelun kentällä työskentelevien psykologien näkökulma, työote ja menetelmät poikkeavat oikeuspsykologien tai hoidollisissa yksiköissä työskentelevien psykologien näkökulmista, työotteista ja menetelmistä. Lastensuojelupsykologin työ vaatii erityistä osaamista.

Vaadittavat pykälämuutokset lastensuojelulakiin

Lastensuojelun asiakkaan oikeusturvaa on vahvistettava varmistamalla asiakkaan oikeus psykologin arvioon ja kannanottoon. Psykologiliitto esittää seuraavia muutoksia lastensuojelulain pykäliin (lihavoituna):

14 § Moniammatillisen asiantuntemuksen turvaaminen

Kunnan on huolehdittava siitä, että lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on käytettävissään lapsen kasvuun ja kehitykseen perehtyneen psykologin, muun terveydenhuollon, oikeudellista sekä muuta lastensuojelutyössä tarvittavaa asiantuntemusta.  

Kunnan tai useamman kunnan yhdessä tulee asettaa sosiaali‐ ja terveydenhuollon edustajista, lapsen kasvun ja kehityksen asiantuntijoista sekä muista lastensuojelutyössä tarvittavista asiantuntijoista koostuva lastensuojelun asiantuntijaryhmä. Lastensuojelun asiantuntijaryhmä avustaa sosiaalityöntekijää lapsen huostaanottoa sekä sijaishuoltoa koskevien asioiden valmistelussa ja muussa lastensuojelun toteuttamisessa. Lisäksi asiantuntijaryhmä antaa lausuntoja lastensuojelutoimenpiteitä koskevan päätöksenteon tueksi.

20 §Lapsen mielipiteen selvittäminen ja kuuleminen

Lastensuojelua toteutettaessa on selvitettävä lapsen toivomukset ja mielipide sekä otettava ne huomioon lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla. Lapsen mielipide on selvitettävä hienovaraisesti sekä siten, että tästä ei aiheudu tarpeettomasti haittaa lapsen ja hänen vanhempiensa tai muiden läheisten ihmisten välisille suhteille. Lapsen mielipiteen selvittämisen tapa ja pääasiallinen sisältö on kirjattava lasta koskeviin asiakasasiakirjoihin.

Kaksitoista vuotta täyttäneelle lapselle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi hallintolain (434/2003) 34 §:n mukaisesti häntä itseään koskevassa lastensuojeluasiassa.

Kun lapsen toiveita ja mielipidettä selvitetään huostaanottoon tai huostaanoton päättämiseen liittyvissä asioissa, tulee lapsen kuulemisessa ja mielipiteen tai toiveen selvittämisessä olla mahdollisuus sekä lastensuojeluasioihin että lapsen kasvuun ja kehitykseen perehtyneen psykologin konsultaatioon tai psykologin toteuttamaan lapsen kuulemiseen ja arvioon lapsen tarpeista.

Lapsen mielipide voidaan jättää selvittämättä vain, jos selvittäminen vaarantaisi lapsen terveyttä tai kehitystä tai jos se on muutoin ilmeisen tarpeetonta.  

Mielipiteen selvittämisen ja kuulemisen yhteydessä lapselle ei saa antaa sellaisia tietoja, jotka vaarantavat hänen kehitystään tai ovat vastoin lapsen muuta erittäin tärkeää yksityistä etua.

29 §Lapsen tapaaminen

Lastensuojelua toteutettaessa lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojelun työntekijän tulee tavata lapsi asiakassuunnitelmaan tarkemmin kirjattavalla tavalla riittävän usein henkilökohtaisesti. (13.12.2013/976) Lapsella tulee olla mahdollisuus tavata henkilökohtaisesti myös lastensuojeluun ja lapsen kasvuun ja kehitykseen perehtynyttä psykologia niin halutessaan tai tilanteen sitä erityisesti vaatiessa.

Lapsen henkilökohtaisten tapaamisten järjestämisessä on pyrittävä yhteistoimintaan huoltajan tai muun lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavan henkilön kanssa.

Sosiaalityöntekijällä tai muulla lastensuojelun työntekijällä on tarvittaessa oikeus tavata lapsi myös ilman huoltajan suostumusta, jos sen arvioidaan olevan lapsen ikä, kehitys tai olosuhteet muutoin huomioon ottaen lapsen edun mukaista. Lasta koskeviin asiakirjoihin on kirjattava syyt, jotka ovat edellyttäneet lapsen tapaamista vastoin huoltajan suostumusta. Huoltajalle on ilmoitettava tapaamisesta, jollei se ole selvästi vastoin lapsen etua.

47 § Huostassapidon kesto ja lakkaaminen

Huostaanotto on voimassa toistaiseksi. Kun 40 §:n mukaista huostassapidon ja sijaishuollon tarvetta ei enää ole, 13 §:n 2 ja 3 momentin mukaan määräytyvän viranhaltijan tulee tehdä päätös huostassapidon lopettamisesta lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valmisteltua asian. Huostaanoton edellytysten lakkaamisesta huolimatta huostassapitoa ei kuitenkaan saa lopettaa, jos lopettaminen on 3 momentissa tarkoitetulla tavalla selvästi vastoin lapsen etua.

Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on arvioitava huostassapidon jatkamisen edellytykset asiakassuunnitelman tarkistamisen yhteydessä, lapsen tai huoltajan hakiessa huostassapidon lopettamista tai kun se muutoin osoittautuu tarpeelliseksi.

Harkittaessa lapsen etua huostassapidon lopettamista koskevassa asiassa on otettava 4 §:n 2 momentissa mainitun lisäksi huomioon sijaishuollon kestoaika, lapsen ja sijaishuoltoa antavan välillä vallitsevan kiintymyssuhteen laatu, lapsen ja hänen vanhempiensa välinen kanssakäyminen sekä lapsen mielipide, joiden arvioimisessa tulisi olla mahdollisuus lapsen kasvuun ja kehitykseen perehtyneen psykologin konsultaatioon tai psykologin tekemään arviointiin.  

Huostassapito lakkaa, kun lapsi täyttää 18 vuotta.

50 § Sijaishuoltopaikan valinta

Sijaishuoltopaikan valinnassa tulee kiinnittää erityistä huomiota huostaanoton perusteisiin ja lapsen tarpeisiin sekä lapsen sisarussuhteiden ja muiden läheisten ihmissuhteiden ylläpitämiseen ja hoidon jatkuvuuteen. Sijaishuoltapaikan valinnassa sosiaalityöntekijöillä tulee olla mahdollisuus lapsen kasvuun ja kehitykseen perehtyneen psykologin konsultaatioon tai arviointiin. Lisäksi tulee mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon lapsen kielellinen, kulttuurinen sekä uskonnollinen tausta. Laitoshuoltoa järjestetään, jos lapsen sijaishuoltoa ei voida järjestää lapsen edun mukaisesti riittävien tukitoimien avulla perhehoidossa tai muualla.

60 § Henkilöstö

Lastensuojelulaitoksessa sekä perhehoidossa on oltava lasten ja nuorten tarvitsemaan hoitoon ja kasvatukseen nähden riittävä määrä sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetun lain 3 §:ssä tarkoitettuja sosiaalihuollon ammattihenkilöitä sekä muuta henkilöstöä.

Lisäksi lastensuojelulaitoksessa ja perhehoidossa tulee olla käytettävissä lapsen kasvuun ja kehitykseen sekä lastensuojeluasioihin perehtyneen laillistetun psykologin palveluita.   

Laitoksen hoito‐ ja kasvatustehtävistä vastaavan johtajan tulee täyttää sosiaalihuoltolain 46 a §:n 3 momentissa säädetyt edellytykset.  

Hoito‐ ja kasvatustehtävissä olevan henkilöstön määrässä ja henkilöstörakenteessa on otettava huomioon toimintayksikön asiakaskunnan erityistarpeet ja toiminnan luonne. Palvelun tuottajan on lisäksi annettava palvelujen ja hoidon toteuttamiseen osallistuville henkilöille perehdytystä ja ohjeistusta sekä järjestettävä koulutusta ja täydennyskoulutusta. Henkilöstön riittävästä määrästä ja osaamisesta on huolehdittava siten, etteivät niihin liittyvät puutteet aiheuta rajoitustoimenpiteiden käyttämistä. Mitoitus ja kustannukset Lastensuojelussa toimii tällä hetkellä koko maassa muutamia kymmeniä psykologeja pääosin sijaishuollon tehtävissä. Lastensuojelupsykologien tarpeen mukainen mitoitus on yksi psykologi 1000 avohuollon asiakasta kohden ja yksi psykologi 100 kodin ulkopuolelle sijoitettua lasta tai nuorta kohden. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 2017 tilaston mukaan avohuollossa oli asiakkaana 55 884 lasta ja nuorta, ja sijoitettuna 17 956. Näin ollen valtakunnallisella tasolla avohuoltoon tarvitaan yhteensä 55 psykologin toimea, ja sijaishuoltoon 180 toimea. Tämä on yhteensä 235 psykologia, joiden palkkakustannus on yhteensä 14,1 miljoonaa vuodessa.

Mitoitus ja kustannukset

Lastensuojelussa toimii tällä hetkellä koko maassa muutamia kymmeniä psykologeja pääosin sijaishuollon tehtävissä. Lastensuojelupsykologien tarpeen mukainen mitoitus on yksi psykologi 1000 avohuollon asiakasta kohden ja yksi psykologi 100 kodin ulkopuolelle sijoitettua lasta tai nuorta kohden. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 2017 tilaston mukaan avohuollossa oli asiakkaana 55 884 lasta ja nuorta, ja sijoitettuna 17 956. Näin ollen valtakunnallisella tasolla avohuoltoon tarvitaan yhteensä noin 55 psykologin tointa ja sijaishuoltoon noin 180 tointa. Tämä on yhteensä 235 psykologia, joiden palkkakustannus on yhteensä noin 14,5 miljoonaa vuodessa.

3. Muut kommentit ja muutosehdotukset työryhmän ehdotukseen

Esityksessä kannatettavaa

Kiitämme esityksen ajatusta, että olosuhteiden vakiinnuttamisen odottamisella ei voida perustella sitä, että lapsi tai nuori jää vaille tarvitsemaansa hoitoa. Lisäksi myös olosuhteiden vakiinnuttaminen vaatii usein aktiivista työskentelyä ja tukea.

Myös ajatus siitä, että terveydenhuollon toimijoiden tulee perustella kirjallisesti, miksi lapsi ei tarvitse terveydenhuollon vaan lastensuojelun palveluita on kannatettava. Tämä vahvistaisi tehdyn arvioinnin roolia ja selkeyttäisi tarvittavaa työnjakoa.

Vahvempi suuntaus varhaisen tuen palveluihin on ajatuksena kannatettava. Samoin kannatamme, että sosiaalityöntekijä seuraa lapsen mukana palvelusta toiseen. Tämä olisi yksi askel siihen, että lapsen elämässä olisi mahdollisimman vähän vaihtuvia aikuisia, ja jollakin viranomaisella olisi kokonaistuntemus lapsen elämäntarinasta ja -vaiheista.

Sosiaalityöntekijän asiakasmitoituksen keventäminen ja moniammatillisen työskentelyn lisääminen tukisivat todennäköisesti pysyvyyttä sosiaalityöntekijän työssä.

Moniammatillisuus ja psykologi

Tekstissä jää varsin avoimeksi se, mitä tarkoitetaan moniammatillisuudella ja asiantuntijuudella. Psykologin asiantuntijaroolin (ks. sivut 1–2 tässä lausunnossa) lapsen kasvun ja kehityksen asiantuntijana tulee nousta tekstissä selkeästi esiin.

Psykologin erityisosaamista on muun muassa perhe- ja kiintymyssuhteiden sekä vuorovaikutuksen arviointi, tukeminen ja kuntouttaminen. Psykologi kykenee arvioimaan myös vanhemmuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Vaativassa sijaishuollossa lapsuus- ja nuoruusiän kehitystehtävien sekä kehityksellisten ongelmien ymmärrys on keskeinen osa lapsen tai nuoren kokonaistilanteen arviointia ja kuntoutusta.

Useassa kohdassa esitystä painotettiin lapsen tarvitsemia palveluita. Palvelun tarvitsijoina ovat kuitenkin lapsen lisäksi myös vanhemmat ja usein koko perhe. On tarpeen sisällyttää ”psykologin asiantuntijuus” tekstiin, kun puhutaan moniammatillisuudesta ja lastensuojelussa käytettävissä olevasta asiantuntijuudesta ja erityisosaamisesta. Tämä lisäisi myös palveluiden tasalaatuisuutta.

Palvelukokonaisuus ja psykologi

Sosiaalityöntekijä tarvitsee onnistuneen palvelukokonaisuuden koordinoimiseen työpariksi psykologin, jolloin palvelukokonaisuuden tarpeen arvioinnissa ja suunnittelussa voidaan toimia yhdessä.

Esityksessä tuodaan esille, miten lapset tarvitsevat ”integroidun palvelukokonaisuuden” (s. 77), jonka koordinaattorina toimii sosiaalityöntekijä. Integroidut palvelukokonaisuudet kuitenkin kattavat niin laajat terveydenhuollon palvelut (mm. mielenterveys- ja päihdepalvelut), ettei pelkästään sosiaalityöntekijän tietämys ja ymmärrys terveydenhuollon palveluista voi olla riittävä niiden koordinoimiseksi.

Sosiaalityöntekijällä onkin oltava käytettävissään lapsen kasvun ja kehityksen asiantuntemusta, eikä viranomaisten monialainen yhteistyövelvoite ole riittävä vastaamaan tähän tarpeeseen (s. 82). Perustason palveluiden (kuten kasvatus- ja perheneuvonnan) perustehtävä ei ole erityistason palveluiden kuten lastensuojelun konsultointi eikä perustason palveluilla ole myöskään resurssia tähän. Lastensuojelun psykologin työ vaatii erityistä osaamista, kuten olemme edellä todenneet (s. 2 tässä lausunnossa). Sitä ei siis voi järjestä ja toteuttaa muualta tulevan konsultaation varaan.

Suosittelemme, että otetaan vahvemmin kantaa siihen, miten sosiaalityöntekijälle järjestetään varsinkin avohuollossa mahdollisuus konsultointiin ja yhteistyöhön (§14 Moniammatillisen asiantuntemuksen turvaaminen). Sosiaalityöntekijä–psykologi-työparityöskentelystä on pitkä kokemus ja hyviä työkäytäntöjä esimerkiksi perheneuvolatyöstä.

Systeeminen työtapa ja psykologi

Esityksestä puuttui kokonaan systeeminen työtapa, jota on juurrutettu lastensuojeluun viime vuosina. Myös systeemisessä työryhmässä on välttämätöntä olla mukana psykologi.

Lastensuojelun prosessit ja psykologi

Erityisesti lastensuojeluprosessin alkuvaiheessa psykologin asiantuntemus on tärkeää, kun arvioidaan lapsen kokonaistilannetta ja tarpeenmukaisia tukitoimia. Sama koskee myös esityksessä esiin nostettua tehostettua avohuollon tukitointa.

Huostaanotto ja psykologi

Huostaanoton ollessa kyseessä on välttämätöntä, että lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän työparina voi olla myös psykologi. Psykologin asiantuntemusta tulee käyttää huostaanottoprosessin eri vaiheissa, esimerkiksi osana vanhemmuuden arviointia ja/tai huostaanoton purkua. Psykologin tulee tällöin olla perehtynyt lastensuojelun prosesseihin.

Perhekuntoutusta myös kotiin tehtävänä

Esityksessä nousee esiin ajatus sosiaalihuoltolakiin lisättävä maininta perhekuntoutuksesta. Tässä kohdassa mainitaan kuitenkin vain laitosmuotoinen perhekuntoutus, joka on perheen kannalta raskaampi toimenpide kuin kotiin tehtävä moniammatillinen perhekuntoutus. (s. 197) Erityisesti kotiin tehtävä perhekuntoutus voisi tässä vaiheessa perheen kuntoutuspolkua olla tarpeenmukainen ja riittävä interventio. 

4. Lausuntopohjan kysymyksiin annetut vastaukset

Pykälän 4 a momentissa 1 olisi hyvä mainita myös “vuorovaikutus” hoidon ja kasvatuksen rinnalla. Myös termi “psyykkinen” puuttuu kokonaan, se tulisi mainita henkisen ja fyysisen lisäksi tai mahdollisesti henkisen sijasta. Vastuullisuus ja itsenäisyys ovat tärkeitä tavoitteita mutta korostavat melko lailla lasta yksilönä; voisiko niiden rinnalla mainita myös esimerkiksi ikätasoisiin tarpeisiin vastaamisen näiden kehityksen edellytyksenä tai vastavuoroiset ihmissuhteet sekä edellytyksenä että tavoitteena?

Mitoitus on hyvä ja raamittaa osaltaan sosiaalityöntekijän työtä. Kuitenkin 35 lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijällä tulee lisäksi olla mahdollisuus moniammatillisen tiimin konsultointiin/työskentelyyn tiimissä ja työparityöskentelyyn esim. psykologin kanssa. Psykologilla on esim. kehityspsykologian, oppimisen ja sen vaikeuksien, kiintymyssuhteiden, perhedynamiikan, vanhemmuuden ja traumojen erityisosaaminen. Huolimatta siitä, että monessa kunnassa tai kaupungissa mitoitus on jo nyt n. 35 lasta/sosiaalityöntekijä, lapsen haasteiden ja perheen kuorma on siinä määrin raskas, ettei voida ajatella yhden ihmisen pystyvän tähän tarpeeseen vastaamaan.

Työtä olisi kaikkien edun mukaisesti mietittävä työpari- tai tiimimallisena, systeemisen toimintatavan mukaisesti, huomioiden erityisesti, että myös lapsen kehitykselliset ja yksilölliset tarpeet on huomioitava, pelkän perheen vuorovaikutuksen tason tarkastelu ei riitä.

Jotta palveluntarpeen arviot saadaan laadukkaasti ja monialaisesti tehtyä, tulee palveluntarpeen arviointeja (PTA) tekevillä sosiaalityöntekijöillä ja sosiaaliohjaajilla olla tukenaan moniammatillisen konsultoinnin tai työparin käyttö. Esim. tarkasteltaessa perheenjäsenten välisiä vuorovaikutussuhteita tai kiintymyssuhdemalleja on äärimmäisen tärkeää, että työntekijöillä on mahdollisuus vähintään konsultointiin tai työparityöhön edellä mainittuihin asioihin perehtyneen asiantuntijan, kuten psykologin, kanssa. Muuten riskinä on, ettei perheen ja lapsen kannalta olennaisiin asioihin, kuten vuorovaikutuksen ongelmiin, ei päästä kiinni.  Kolmen kuukauden sisällä tehtävä palveluntarpeen arviointi on niin lyhyt aika, että on mahdotonta ajatella työparin tai konsultoinnin löytyvän PTA-yksikön ulkopuolelta (esim. perheneuvolasta), jonka vuoksi esim. psykologi osana itse yksikköä on ehdoton edellytys laadukkaiden arvioiden tekemiseen. Lastensuojelutyö vaatii myös erikoistunutta osaamista psykologilta.

Ehdotuksessa edelleen ei oteta kantaa, miten sosiaalityöntekijä voi tietää asiakkuuden olevan päätettävissä. Näin ollen arvio perustuu tällä hetkellä yksittäisen sosiaalityöntekijän subjektiiviseen näkemykseen. Painotamme tässäkin tarvetta moniammatilliseen tiimiin tai työparityöskentelyyn, kun päättämistä harkitaan.  Näin ollen päätös ei jäisi yhden työntekijän harteille, mikä tukisi myös yksittäisen työntekijän jaksamista.

Tällä hetkellä lastensuojelun avohuollon tukitoimissa (tehostettu perhetyö ja kotiin tehtävä/ laitosmuotoinen perhekuntoutus) ei tarkkaan määritellä moniammatillisuutta, mikä on suuri ja valitettava puute sekä epätarkoituksenmukainen tilanne. Moniammatillisesti toteutettu perhekuntoutus varsinkin perheen omassa ympäristössä on keskeinen työskentelymuoto, joka ehkäisee sijoitusten tarvetta. Säännöllisesti toteutettuna ja näyttöön perustuvia menetelmiä käyttäen perhekuntoutuksesta on ollut vaikuttavia tuloksia. Tällä hetkellä haasteena on, ettei suurimmassa osassa kuntia tai kaupunkeja ole mahdollisuutta järjestää moniammatillista perhetyötä tai kuntoutusta omana työnä, koska sosiaalitoimen työntekijät koostuvat pääosin sosiaalityöntekijöistä tai sosiaaliohjaajista. Tämän vuoksi olisi äärimmäisen tärkeää saada moniammatillisuus varsinkin psykologin kanssa osaksi työyhteisöä. Tällöin kaikkia palveluita ei tarvitsisi ostaa yksityiseltä ja esim. psykologia työyhteisössä pystyisi hyödyntämään myös konsultoinnin lisäksi myös itse moniammatillisessa työskentelyssä perheiden kanssa. Psykologi on kehityspsykologian, oppimisen ja sen vaikeuksien, vuorovaikutuksen, vanhemmuuden, traumojen ja perhedynamiikan erityisasiantuntija.

Valinnassa tarvitaan laajempi moniammatillinen tiimi arvioimaan sitä, millainen sijaishuoltopaikka parhaiten vastaisi lapsen tarpeisiin. Ainakin Suomen suurimmissa kaupungeissa toimiikin jo vastaanottoyksikköjä (esim. Helsinki, lasten ja nuorten vastaanotto, Turku: Mäntymäen ja Vähä-Heikkilän perhetukikeskukset), joissa moniammatillisesti yhteistyössä lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kanssa arvioidaan, millainen sijaishuoltopaikka parhaiten tukisi lapsen kehitystä, hyvinvointia ja tarpeita. Tässä on kaupunki- ja kuntakohtaisesti suuria eroja, pienimmissä kunnissa arvioivaa vastaanottoyksikköä ei ole.

Näkemyksemme mukaan olisi erittäin suotavaa, että vaativan sijaishuollon sisältö, tarkoitus ja järjestäminen ovat tarkoin määriteltyjä.  Kuten esityksessä on kuvattu, osa lapsista ja nuorista tarvitsee ehdottomasti sijaishuollon aikana erityistä tukea  liittyen mm. vakavaan päihteidenkäyttöön, traumatisoitumiseen tai neuropsykiatrisiin haasteisiin. Erityisesti selkeästi määritellyt sijaishuollon sisällöt mahdollistaisivat lapselle ja nuorelle riittävät ja oikeat palvelut. Lapsen tarpeiden ja hänelle kohdennettavien palveluiden yhteensovittaminen on vaativaa työtä, ja tässä on tärkeää käyttää moniammatillista osaamista.

Arviomme mukaan jatkossa olisi tärkeä vahvistaa myös kuntien hankintaosaamista liittyen lasten ja nuorten erityisiin haasteisiin. Sijaishuoltopaikkoja kilpailuttavilla, etsivillä ja valitsevilla työntekijöillä pitäisi olla mahdollisuus konsultoida laajasti lapsen kanssa työskennelleitä asiantuntijoita sekä moniammatillisia tiimejä.

Vaativaa sijaishuoltoa tarvitsevat lapset, joilla on erityinen tai monialainen tuen tarve. Tämä voi tarkoittaa yksittäistä erityistä tuen tarvetta, kuten esimerkiksi

vakavaa päihdeongelmaa tai traumaa. Myös yksittäinen neuropsykiatrinen tai kehitysvammaisuuteen liittyvä tuen tarve voi edellyttää tehostettua vaativaa erityisosaamista. Usein erityiseen tuen tarpeeseen linkittyy kuitenkin monialainen tuen tarve, jolloin lapsella on useita toisiinsa linkittyviä tuen tarpeita. Esimerkiksi päihteiden käyttöön voi liittyä mielenterveysongelmia ja päihteiden käytön rahoittamista rikoksilla. Neuropsykiatrisiin ongelmiin voi liittyä myös mielenterveysongelmia tai haastavaa käytöstä. Rikollisen käyttäytymisen taustalla voi puolestaan olla päihdeongelma, vakavia traumoja tai vakavia mielenterveysongelmia. Lähes poikkeuksetta kaikilla näillä lapsilla on ongelmia lisäksi koulunkäynnissä ja osalla on myös diagnosoituja tai diagnosoimattomia oppimisvaikeuksia.

Esityksessä on kuvattu lasten ja nuorten sekä perheen erityinen tukeminen edistää erityisen tai monialaisen tuen tarpeessa olevan lapsen kuntoutusta ja tosiasiallista mahdollisuutta palata kotiin.

Pidemmän erityisen huolenpidon jakson aikana pystyttäisiin paremmin työskentelemään myös lapsen perheen ja muun lähipiirin kanssa, mikä ei välttämättä akuutissa kriisissä erityisen huolenpidon jakson alkaessa ole hedelmällisintä. Kaiken kaikkiaan perheen kanssa työskentely on ensiarvoisen tärkeää lapsen ollessa erityisen huolenpidon jaksolla, ja perheen kanssa työskentelystä olisi tärkeää olla velvoittavia ohjeita erityisen huolenpidon jaksoja toteuttaville tahoille.

Emme ota kantaa siihen, mitkä kaikki tahot voivat tuottaa palvelua. Näkemyksemme mukaan olennaista ovat riittävät henkilöstömitoituksen, henkilöstön ammatillinen erityspätevyys, moniammatillisuus sekä riittävä valvonta. Näkemyksemme mukaan erityisen huolenpidon järjestämisestä ja hyvistä ammattikäytännöistä olisi tärkeää laatia oma suosituksensa moniammatillisessa työryhmässä (sosiaalityön, kasvatuksellinen, psykologin ja lääketieteellinen asiantuntemus).

Emme ota kantaa siihen, mitkä kaikki tahot voivat tuottaa palvelua. Näkemyksemme mukaan olennaista ovat riittävät henkilöstömitoituksen, henkilöstön ammatillinen erityspätevyys, moniammatillisuus sekä riittävä valvonta. Näkemyksemme mukaan erityisen huolenpidon järjestämisestä ja hyvistä ammattikäytännöistä olisi tärkeää laatia oma suosituksensa moniammatillisessa työryhmässä (sosiaalityön, kasvatuksellinen, psykologin ja lääketieteellinen asiantuntemus).