Siirry sisältöön

Psykologi on välttämätön ammattihenkilö lastensuojelussa – Psykologiliitto antoi lausunnon lastensuojelun vaativaa sijaishuoltoa koskevaksi lainsäädännöksi

Suomen Psykologiliitto vaatii lausunnossaan, että psykologi määritellään välttämättömäksi ammattihenkilöksi lastensuojelua koskevaan lainsäädäntöön. Näin lastensuojelun organisaatioissa ja palveluissa, lähellä sosiaalityöntekijöitä ja kriiseissä olevia asiakkaita, on jatkossa riittävä psykologin resurssi.

Lastensuojelulaissa ei tällä hetkellä määritellä lastensuojelussa työskentelevän psykologin roolia tai työtehtäviä. Psykologien asiantuntijuutta tulee kuitenkin käyttää laajasti lastensuojelun eri vaiheissa asiakkaan oikeusturvaa ja lapsen edun näkökulmaa vahvistamassa. Psykologin erityisosaamista on muun muassa lapsen kehityksen ja tarpeiden arvioiminen, perhe- ja kiintymyssuhteiden sekä vuorovaikutuksen arviointi, tukeminen ja kuntouttaminen. Lastensuojelun kontekstissa psykologien keskeisintä erityisosaamista on kehitys‐ ja traumapsykologia. 

Lastensuojelun asiakkaan oikeusturvaa on vahvistettava varmistamalla asiakkaan oikeus psykologin arvioon ja kannanottoon. Lapsella tulee olla mahdollisuus tavata henkilökohtaisesti lastensuojeluun ja lapsen kasvuun ja kehitykseen perehtynyttä psykologia niin halutessaan tai tilanteen sitä erityisesti vaatiessa. Lastensuojelun työntekijöillä tulisi myös olla mahdollisuus lapsen kasvuun ja kehitykseen perehtyneen psykologin konsultaatioon tai psykologin tekemään arviointiin. Sosiaalityöntekijä tarvitsee onnistuneen palvelukokonaisuuden koordinoimiseen työpariksi psykologin. Erityisesti lastensuojeluprosessin alkuvaiheessa psykologin asiantuntemus on tärkeää, kun arvioidaan lapsen kokonaistilannetta ja tarpeenmukaisia tukitoimia.

Lastensuojelussa toimii tällä hetkellä koko maassa muutamia kymmeniä psykologeja pääosin sijaishuollon tehtävissä. Lastensuojelupsykologien tarpeen mukainen mitoitus on yksi psykologi 1000 avohuollon asiakasta kohden ja yksi psykologi 100 kodin ulkopuolelle sijoitettua lasta tai nuorta kohden.

Lue Psykologiliiton lausunto täällä